Tutkin ympäristöäni tarkasti. Havaitsen pieniä yksityiskohtia luonnossa ja kaupunkiympäristössä. Sattumanvaraisuus on luonnonvoima, jota tavoittelen myös taiteessani. Panen merkille asiat, jotka ovat keskeneräisiä, väärissä paikoissa, virheitä: roskista muodostuva kompositio tai eroosio kiviseinässä.

​

Olen esteetikko, joka palvoo auringonlaskun värejä ja aaltoilevia rantavesien laineita. Kaihomielisyys ja kaipaus välittyy teoksistani. Joskus pyrin maalaamaan kauniita siveltimen vetoja, toisinaan taas keskeneräisyys ja rosoisuus saavat näkyä.

​

Minussa on kaksi puolta. Minua kiehtoo loputtomiin vastakohdat: 

rakkaus, sisaruus, yhteisöllisyys ja yksinäisyys, kaipaus, ulkopuolisuus; herkkyys ja voimallisuus; virtaus ja tyyneys; luonto ja urbaani tila.

 

En osaa sanoa inspiroiko minua enemmän muodot vai värit, mutta koen molemmat hyvin vahvasti. Yhä useamman löydän itseni kuitenkin tutkimasta materiaaleja. Materiaalisuus kiinnostaa, koska sen voi tuntea kehollisesti ja tarkastella valon vaikutusta siihen. Se tuntuu tuoksuu ja siitä kuuluu ääniä, kun sitä työstää.